Päivää, tänään on tapahtunut seuraavaa: aloin vihaamaan kissoja enemmän, aloin vihaamaan italialaisia enemmän.
Kissoja olen vihannut aina, mutta nyt kun meillä on sijaismajoituksessa kaksi sellaista, on kissavihani saanut empiiristä tutkimustietoa ja vihani on nyt perusteltua.
Italialaisia en ole vihannut aina, mutta tänään italialaisvihani on saanut empiriistä tutkimustietoa ja vihani on nyt perusteltua. Paolo Maldini, jos luet tätä niin tämä ei koske sinua, mene vaan jatkamaan 8 koon jalkapallon potkimista.
Ei vaiteskaan, en minä niitä vihaa, tekisi vain mieli laittaa arsenikkia niitten ruokaan, belgialainen idolini Hercule Poirot saisi sitten pohtia asiaa. Ciao tutti, super mario, quattro stagioni!
Voin muuten kertoa tässä muutamalla valitulla sanalla viikonlopun visiittiäni Helsingin kallioon. Eripasseli reissu, rahat meni, viinat meni, ruuat meni, muisti meni, taksi meni ja tarjosin huoltamon myyjättärelle tampereen seudun kirjastokorttia
maksuvälineeksi, ostaessani reilusti keskiyön jälkeen pussin makoisia ja rasvattoman maitopurkin. Tässäkin pääsi pieni valkoinen valhe, sillä itsehän en missään vaiheessa kyennyt löytämään master cardia, eli kuopion kirjastokorttia ja niinpä toverini maksoin kalliin yölounaani.
Pusi pusi kallio, oli kiva räjäyttää siellä (Neiti Heinähatun myyjä, ensi kerralla kun herrasmiesystäväni pyytävät teiltä valomerkin jälkeen halia, älkää työntäkö heitä rujosti ulos).
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment