Kekkonen on edelleen ykkönen!

162 euron näytönohjaimeni on vieläkin rikki, mutta onneksi sain lainaan ohjaimen yhdeksänkymmentäluvun puolelta.

Tänään hammaslääkäri paikkasi kaksi käytössä kulunutta hammastani. Operaatio oli tuttu yläaste ajoistani, sillä silloin näin hammaslääkäriä useammin kuin äitiäni, johtuen siis siitä, että purukaluissani oli jotain vikaa, ei siitä että isäni olisi hammaslääkäri ja asuisin hänen luonaan. Sanoin lääkäristädille, että operaatio on tuttu, en tarvitse puudutusta, seuraavissa muistikuvissa minulla oli molemmat tuolinnojat irtonaisina käsissäni ja sydämeni hakkasi yhtä kovaa kuin Edvard Norton. Onneksi siinä ei ollut kaikki, vaan joudun vielä leikkaukseen sillä viisauden hampaani on yhtä kiero kuin minäkin, eli kasvaa väärään suuntaan.

Viime viikolla oli itsenäisyyspäivä, vietimme sitä kaverini luona, istuimme puvut päällä koko päivän, katsoimme linnanjuhlat ja kättelimme joka välissä. Puvuntakkeihin laitoimme omat mitalimme, tässä tapauksessa mitaleina toimivat Kekkospinssit.

Itsenäisyyspäivän yönä, baarin jälkeen, aloimme tehdä puhelingalluppia ystävillemme ja tuntemattomille (soitimme klo 6 Hectorille, eli Heikki Haarmalle, joka ei kyllä vastannut puheluumme, eikä myöskään soittanut takaisin), kysyimme kuka heidän mielestään on ollut suomen paras presidentti, ei kovin yllättävästi, Kekkonen oli ykkönen vieläkin. Gallup oli menestys ja seuraavaksi meidän puhelingalluppiin tulee kysely "Tunnistitko joulupukin pienenä?".

Tänään olen: Ehjä hampainen ja suoraselkäinen isänmaallinen ja vakava
Tulossa on: Tärkeitä päätöksiä ja juhlatilaisuuksia, tuut tuut vastauksia puheluihini.